Kansallista mielenterveysviikkoa vietetään nyt 21.-27.11.2022
Tämän kunniaksi päätin avata PEDDOG.COM blogin julkaisusarjalla, joka käsittelee eläimiä ja mielenterveyttä - molemmat asioita, jotka koskettavat itseäni henkilökohtaisella tasolla.
Saatat tietääkin jo, että hevosia käytetään meidän ihmisten mielenterveyden häiriöiden hoitamisessa (ja palaankin tähän vielä myöhemmin tässä kirjoituksessani), mutta kuinka paljon me tavan tallaajat tiedämmekään hevosten mielenterveyteen liittyvistä kysymyksistä? Ensi töiksemme meidän tulee tunnistaa, ettemme ole hevosia - niiden reaktiot maailmaan ovat monilta osin hyvin erilaisia kuin meidän. Voimme vain yrittää ymmärtää ja sopeuttaa yhteiselomme mahdollisimman vaivattomaksi.
Kaikkien eläinlajien (myös ihmisten) hyvinvointiin liittyy vahvasti myös tunne-elämän hyvinvointi. Keskitymmekö liian herkästi vain fyysiseen hyvinvointiin? Unohdammeko hevoselle ominaiset, perimään kuuluvat tarpeet, joita hevosen aivot ovat lähtökohtaisesti jo virittyneet toistamaan?
Hevosen mielenterveyden kannalta olennaisia seikkoja
Yksi maailman arvostetuimmista hevosten käyttäytymisen ja oppimisen tutkijoista, australialainen Andrew McLean on todennut, että pahinta mitä voimme hevoselle tehdä, on eristää se lajitovereista. Hänen mukaansa hevonen on hypersosiaalinen eläin ja kalterikarsinat hevonen mieltää vankiloiksi. Eräässä tutkimuksessa kalterit poistettiin Manchesterin poliisihevosien karsinoista, jotta hevoset pääsisivät toteuttamaan vapaammin luontaisia sosiaalisia tarpeitaan. Tutkimus osoitti paitsi hyvinvoinnin parantuneen, myös käyttäytymisen - niistä tuli vähemmän pelokkaita.
Niiden tulisi siis näkemisen lisäksi päästä myös koskettamaan toista hevosta. Tämä pohjautuu ihan jo fysiologisiin ominaisuuksiin, sillä hevosen säässä on hermotuksia, jotka ovat yhteydessä sydämen hermotuksiin. Eli hevoskaverin rapsutellessa säkää eläin rauhoittuu ja syke laskee.
Mitä muita tarpeita sitten on osana hevosen mielenterveyden tukemista? Pureskeluntarve, liikunta, henkiset virikkeet, mahdollisuus sosiaalisuuteen toisten hevosten kanssa sekä sujuva kommunikaatio ihmisen ja hevosen välillä luovat pohjan hyvälle psyykkiselle terveydelle. Hevonen toimii vaistojensa, perimänsä, refleksiensä sekä oppimansa varassa ja näin ollen on meidän tehtävämme mukailla omaa käytöstämme niin, että teemme olosuhteet mahdollisimman ennakoitavaksi ja hevosen olon turvalliseksi kanssamme.
Hevosella on tarve pureskella noin 13 tuntia vuorokaudesta. Se on siis hyvin oleellinen tarve ja tätä voidaan tukea esimerkiksi pitämällä vapaasti saatavilla vaikkapa ylivuotista, vähäkalorista heinää. Mahdollisuus riittävään pureskeluun voi McLeanin mukaan vähentää oraalisia stereotypioita, kuten imppausta ja puunpurentaa. Ruokaa voidaan myös sijoitella useampaan eri pisteeseen, joka tyydyttää hevosen sisäistä etsiskelijää. Tarjolla on nykyisin myös monta erilaista ratkaisua syömisen hidastamiseksi ja ravinnon tarjoamiseksi useammin, kuten ruokinta-automaatteja ja heinäverkkoja. Tottahan toki myös oikeanlainen ravinto sekä oikeat ruokintamäärät näyttelevät omaa osaansa hyvinvoinnin ylläpitämisessä.
Villihevonen liikuskelee rauhallisesti seitsemästä kilometristä jopa seitsemääntoista kilometriin vuorokaudessa. Tämäkin on hevoselle luontaista ja näin ollen pelkkä karsinassa seisoskelu rajoittaa sille ominaista käyskentelyn tarvetta. Esimerkiksi pihatto tarjoaa hevoselle suuremmat mahdollisuudet vapaampaan liikkumiseen, kuin karsinassa nököttäminen. Myös muusta liikunnasta tulee huolehtia, oli se sitten taluttamista, juoksuttamista tai ratsastusta.
Hevoset ihmisten mielenterveyden häiriöiden hoidossa
Suomessakin jossakin määrin käytössä ollut hevosterapia on pääosin käytössä lasten ja nuorten parissa, joskus enemmän kuntouttavana toimintana - toisinaan niin sanottuna hevosavusteisena psykoterapiana, jossa painotus on limittäin myös psykoterapiassa. Asiakkaat ovat pääosin 10-17 vuotiaita lapsia ja nuoria, mutta myös vanhusten kanssa hevosia on alettu käyttämään terapiaeläiminä.
Hevosterapia voi pitää sisällään esimerkiksi vain oleskelua hevostallilla, tallitöitä, hevosen silittelyä ja sen seurassa olemista - joillain asiakkailla siihen voi sisältyä myös hevosen taluttamista ja ratsastusta. Kaikki tietenkin asiakkaan tarve edellä. Hevosen kanssa seurustelu ja toimiminen voi eheyttää nuoren minäkuvaa, parantaa itsetuntoa ja kehittää elämänhallintaa.
Varsinaisia tuloksia ei Suomessa olla mitattu, mutta yleisen käsityksen ja hevosterapeuteilta kerätyn tiedon mukaan apua on saatu jännityspelon lievittämisessä sekä itseluottamuksen kasvattamisessa. Aktiivisia terapeutteja on muutamia kymmeniä Suomessa. Keski-Euroopassa hevosterapia on huomattavan suosittua.
Ei ole mitään kiveen hakattua säännöstöä siitä, minkälainen hevonen sitten sopii terapiahevoseksi, mutta yksi asia on varmaa - hevosen tulee olla luonteeltaan tasainen ja varma, eikä kärsiä itse psyykkisistä ongelmista. Myös talliympäristön tulee olla siisti ja hevosille sekä asiakkaille mahdollisimman turvallinen sekä välittävä.
Myös Yle on kirjoittanut jutun sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta marraskuussa 2020. Voit lukea jutun täältä.
Lähteet: Maaseudun Tulevaisuus, MT Hevoset 4.12.2021; Autahevosta.fi, Minna W. 8.7.2020; Huittisten Ratsastuskeskus, Hevosterapian rooli mielenterveyden hoidossa, 2022