Yritämmekö muovata matelijoiden elinolosuhteet niille luonnottomiksi, johtaen niiden stressiin ja yleiseen hyvinvoinnin tason laskuun?
Matelijoiden ollessa hyvinkin alkukantaisia eläimiä, vaatii niiden lemmikkinä pitäminen paljon tietoa ja taitoa kyseisen lajin tarpeista. Matelijan pitoon kannattaakin perehtyä hyvissä ajoin ennen lemmikin hankintaa.
Myös matelijoilla voi esiintyä mielenterveydellisiä häiriöitä, joskin nämä usein selittyvät ympäristöstä aiheutuvilla seikoilla, voidaan ehkä jopa puhua puutteista sen elämään oleellisesti liittyvissä toiminnoissa. Luonnossa useimpien matelijoiden ympäristöön ja biologisiin tarpeisiin kuuluu asioita, joita ei kotioloissa välttämättä pystytä tai huomata järjestää. Tällaisia voivat olla esimerkiksi saalistamiskäyttäytyminen tai elinympäristön pinta-ala. Monet ovat lisäksi yksineläjiä, jolloin omistaja saattaa tietämättömyyttään tehdä virheen asuttaessaan sen lajitoverin kanssa samaan vivaarioon. Tutkimuksissa on havaittu matelijoidenkin osoittavan merkkejä stressistä ja virikkeiden puutteesta. Matelija voi esimerkiksi vaikuttaa hyperaktiiviselta, uneliaalta tai muuten passiiviselta, olla anorektinen, pysytellä paljon piilossa, sähistä, läähättää, pullistella kehoaan ja suomuihin voi tulla pigmenttimuutoksia. Omistajan onkin hyvä oppia tuntemaan yksilö, huomatakseen muutokset lemmikkinsä käyttäytymisessä ja ulkoisessa olemuksessa.
Matelijatkin lemmikkinä, kuten muutkin lemmikkieläimet, edesauttavat tutkimusten mukaan mielenterveyshäiriöiden sekä psyykkisten sairauksien oireiden lievittämisessä. Matelijan omistaminen tuo omistajalleen ilon hetkiä, molemminpuolista luottamusta, onnistumisenkokemuksia ja lisää aktiivisuutta sekä toimintakyvyn säilymistä. On palkitsevaa huomata eläimen alkavan luottaa omistajaansa, mutta myös omistaja oppii luottamaan eläimeen. Eläin ei arvostele tai tuomitse - joillekin se voi olla hyvinkin turvallista juttuseuraa. Birminghamin yksityisten psykiatristen sairaaloiden osastoilla myös matelijat ovat tuttu näky, eläinavusteinen terapia soveltuu hyvin psykiatrisille potilaille, sen ollessa rauhallista toimintaa.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien potilaiden hoidossa esimerkiksi käärmeet ovat tuoneet helpotusta sairauden molempiin pahenemisvaiheisiin - voinnin ollessa alavireinen tai maaninen, käärmeen käsittely voi rauhoittaa oireilua - sen hierova liike, samettisen sileä pinta, paino (isoimmat käärmeet voivat painaa jopa parisen kymmentä kiloa) ja viileä keho tuovat erilaisia aistimuksia, jotka voivat rauhoittaa tai tuoda tyydytyksen maanisen vaiheen mukanaan tuomalle jännityksen kaipuulle. Dementiasta kärsivät potilaat puolestaan voivat saada helpotusta kilpikonnista, niiden herättäessä muistoja näiden vanhempien potilaiden lapsuudesta ja nuoruudesta, niiden oltua suosittuja lemmikkejä 50- ja 60-luvuilla. Tämä saattaa olla enemmänkin sukupolvipuolinen seikka ja tulevina vuosikymmeninä ei ehkä niin yleinen lapsuudenmuistojen herättäjä.
Lähteet:
Pawshake.fi, 7.1.2018, Lemmikit ja mielenterveys
Psychology Today, 26.3.2013, The Emotional Lives of Reptiles: Stress and Welfare
Margitmuller.com, Margit Muller, Ten Benefits of Keeping Reptiles, in Terms of Our Wellbeing
Counsil for Disability Awareness, 1.9.2022, Four Ways Reptiles Can Improve Your Mental Health
Daily Mail, Lucy Holden, 6.9.2016, Love animals? Experts reveal how rabbits and even snakes could help ease depression